Jos olen yhden asian ammatillisella urallani oppinut, se on palautteen merkitys. Tällä en tarkoita palautetta sen kansankielisessä merkityksessä, vaan pikemminkin puhun palautesilmukoista tai takaisinkytkennöistä (engl. feedback loop).
Takaisinkytkentä tarkoittaa prosessia tai mekanismia, jonka lopputulos syötetään takaisin järjestelmään tarkoituksena muokata järjestelmän tulevaa toimintaa. Esimerkki yksinkertaisesta takaisinkytkennästä on termostaatti, joka tarkkailee ja säätää pirtin lämpötilaa. Saksalainen kenttämarsalkka Helmuth von Moltke kirjoitti vuonna 1871 esseessään seuraavasti (oma suomennokseni):
“Minkään operaation suunnitelma ei ulotu luotettavasti vihollisen ensimmäisen pääjoukon kohtaamista pidemmälle.”
Lausahdus lyhennetään nykyään usein muotoon ”yksikään suunnitelma ei kestä ensikosketusta vihollisen kanssa”. Organisaation tulee olla valmis muokkaamaan suunnitelmaansa aina uuden tiedon tullessa saataville. Tämä tarkoittaa palautetta ja takaisinkytkentöjä. Tässä ei sinänsä ole kuntapolitiikassa mitään uutta – takaisinkytkentää tapahtuu kuntalaispalautteen perusteella ja suorituskykymittauksia hyödyntäen. Viime kädessä lopullinen palaute tapahtuu vaaliuurnilla.
Samoin kuin eilisen perusteella huonelämpötilaa säätävä termostaatti on kelvoton, myös liian suurella viiveellä tapahtuva poliittinen takaisinkytkentä on tilannekuvasta jäljessä.
Yhteisten asioiden hoitamisessa nopean palautesilmukan toteuttaminen vaatii avoimuutta. Tämä mahdollistaa valitun etenemistavan jatkuvan validoinnin sidosryhmien palautteen perusteella. Kunnan yhteisten asioiden hoidossa soisi toiminnan olevan niin osallistavaa kuin mitä lainsäädäntö ja resurssit sallivat.
Hiljaisuudessa haudottu hanke kantaa sen riskin, että epäonnistuneen ulostulon yhteydessä uponneiden kustannusten harha (engl. sunk cost fallacy) ohjaa psyykeä runnomaan operaatio lävitse väkisin – onhan tähän jo niin paljon nähty vaivaa. Nopeampi palautesilmukka ehkäisee tällaisia lopputulemia, ja mahdollistaa tiedolla johtamisen. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöksiä lykätään niin myöhään, kuin vaan tavoitteen saavuttamiseksi on mahdollista – niin epäintuitiiviselta kuin se kuulostaakin. Ennen päätöksen tekoa pyritään hyödyntämään prosessissa koko ajan kertyvä tieto.
Mitä tämä tarkoittaa kunnan asioiden hoitamisessa? Sitä, että ei turhaan salata tai piilotella asioita, vaan haetaan palautetta varhain ja usein.
Ei olla tuppisuita eikä jääräpäitä.
Kirjoitus on julkaistu myös Lempäälän Vihreiden vaalilehdessä.
